Niinhän siinä taas kävi: vuosi meni, että heilahti ;) Tällä kertaa kummalliseen vuosien laskenta rytmiini on hyvä selitys: viime vuoden elokuussa, 25. päivänä kääntyi täysin uusi lehti minun elämässäni. Moni asia muuttui täysin yhdellä kertaa tämän päivän aikana, tai ainakin sen tapahtumien seurauksena: muutin pois kotoa ja suoraan 250 kilometrin päähän Jyväskylään. Siitä tuli nyt pari päivää sitten vuosi ja kaikki on jo kuin aina olisi ollutkin. Seuraavaksi aion jakaa muutamia kaikkein merkittävimpiä ja tärkeimpiä asioita viimesten 12 kuukauden ajalta. Monet niistä varmasti vaikuttavat vielä pitkälle tulevaisuuteen ja ovat toivottavasti vielä osa huomistanikin.
Jyväskylä:Tästä kaupungistahan kaikki tavallansa sai alkunsa: Hain ensisijaisesti opiskelemaan biologiaa, mutta sinne en kuitenkaan päässyt. Pääsin kuitenkin lukemaan matematiikkaa ja toisinaan olen miettinyt, että ehkä hyvä niinkin. Ainakaan matemaatikkojen ei tarvitse selvittää kuinka esimerkiksi rotta on rakennettu sisäpuolelta. Ihastuin tähän kaupunkiin jo aivan ensi hetkistä lähtien: Jyväskylä tuntui heti kodilta ja sinne oli helppoa ja mukavaa sopeutua. Jos vaikka joskus muuttaisinkin pois Jyväskylästä (mikä on kyllä melkoisen todennäköistä, ainakin jossain vaiheessa), niin sinne haluaisin kuitenkin takaisin. Ensin asuin solussa toisen tytön kanssa, mutta nyt heinäkuun alusta sain itselleni yksiön. Maisemat kahdeksannesta kerroksesta suoraan keskustaan ja Mäki-Mattiin päin ovat mitä upeimmat.
JSDN(kts: http://www.jsdn.fi/):Tämän merkitystä ei tarvinne paljoa selittää: Suurin osa uusista ihmisistä, joihin olen viimeisen vuoden sisällä tutustunut, on tullut elämääni nimenomaan tämän järjestön kautta suoraan tai pienenpienen mutkan kautta. Esimerkiksi JSDN:n kautta liityin SONKiin (kts.
http://www.sonk.fi/) ja tähän mennessä olen jo tutustunut vaikka kuulkaa kuinka moneen mielenkiintoiseen ihmiseen (kts. seuraava kohta:) ). Toinen iso asia, jonka JSDN muutti elämässäni oli, että sotkeuduin mukaan opiskelija- ja nuorisopoliittiseen toimintaan. Itse asiassa puolueeseenkin liityin nyt pian eduskuntavaalien jälkeen. JSDN:n kautta olen saanut hyvin paljon hienoa ja mielenkiintoista sisältöä elämääni.
Anssi:Kaikista koko vuoden aikana tapahtuneista asioista ollaan nyt tekemisissä ehkä sen kaikkein merkittävimmän kanssa :) Anssin tapasin aivan ensimmäisen kerran SONKin talvipäivillä 25.2.2007, kuukausi sen jälkeen järjesti SONKin internationalismi työryhmä seminaarin Jyväskylässä... Siihen otin osaa vain koska se pidettiin Jyväskylässä ja onneksi sinne meninkin: iltaohjelma oli toisilla suhteellisen levotonta ja jossain vaiheessa jäätiin Anssin kanssa kahdestaan.. juttelimme varmaan neljään saakka aamulla, ihastuimme ja aloimme seurustelemaan.. nyt samana lauantaina, kun tuli vuosi täyteen Jyväskylää, tuli meillä viisi kuukautta seurustelua.. vieläkin tuntuu päässä ja rinnan alla hienolta ja ihanalta, eikä loppua näytä tulevan ja tietysti hyvä niin.. joillakin ihmisillä tuntuu ilmeisesti olevan jotain suukkoja vastaan, mutta heitä kehotan sitten vain katsomaan muualle, jos ei kerran kiinnosta ;)
"kuin varkain sä veit mun sydämen
vaikka tuntenut sua en
kuin tosta vaan teit sen hymyillen
kuin varkain anna sulle sen
ja päivän jokaisen
jonka kanssas kulkea saan
allamme pyörii maa taas eteenpäin"
Milla:Milla on minun vauvani. Aiemmin kerkesin kirjoittaa, kuinka Milla minulle tuli. Joka päivä vakuutun yhä uudelleen, että Milla on maailman kiltein ja ihanin kissa. Onhan kotona ennenkin ollut kissoja eikä Minnin ja Mikin vauvuutta käy aliarvoiminen, mutta nyt olen täysin ja yksin vastuussa Millasta ja se tuntuu hienolta.. Toki olemme Anssin kanssa jo sopineet jakavamme Millan "huoltajuuden", vaikka se luonani asuukin pääasiassa. Itse asiassa tällä hetkellähän me Millan kanssa olemme makoilemassa Anssin sängyllä: Anssilla oli kokous tänään ja me tytöt jäätiin tänne kotiin odottamaan :D Torstaina tultiin iltajunalla ja Milla oli oikein hienosti lemmikkivaunussa: Lähes koko matkan tyttö nukkui niin kiltisti sylissäni, niin rauhassa, että meinasin itsekin nukahtaa. Matkan aikana Milla teki myös tuttavuutta Matilda-mäyräkoiraan. Matilda ei vain oikein ollut yhtä tottunut kissoihin kuin Milla on koiriin: Lattialla Milla ja Matilda nuuhkivat toisiaan, Milla ilmeisesti lähestyi hieman liian nopeasti, kun Matilda säikähti ja juoksi takaisin omistajansa syliin. Sieltä se sitten kurkki, että josko uskaltaisi kuitenkin uudestaan vähäsen vain tehdä tuttavuutta.
Jotain varmasti unohtui ja jotain oli pakko karsia: kaikkea kivaa ja hienoa, mitä olen vuoden aikana kokenut ei ehtisi kirjoittaakaan, kun jo seuraava painaisi päälle. Kaikkia elämääni kuuluvia ihmisiä ja erityisesti erästä tiettyä poikaa ja erästä kissatyttöä tahdon kiittää hienoista hetkistä viimeisten 367 päivän ajalta ja sitä ennen ja sen jälkeenkin: Kiitos teidän, olen onnellinen :)
