Äänestä! Tiedä, mille äänesi annat ja, mitä siitä seuraa…

Eduskunta, hallitus, edustajisto, kehy, mamu… Siis, mitä…? Kun kyselin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistosta, sen roolista opiskelijan elämään ja sen tehtävistä, minulle selitettiin, että, kun ylioppilaskunnan hallitus on vähän sama kuin Suomen hallitus, niin edustajisto on vähän sama kuin eduskunta. Selvä, mitäs eduskunta sitten tekee? Ai, niin, tietysti: Säätää lakeja! Mitä lakeja edustajisto on meille säätänyt, toivottavasti en ole niitä tietämättömyydessäni rikkonut. Luultavasti edustajisto ja eduskunta tekevät myös jotain muutakin, toivottavasti. Kun tuo politiikan kärpänen nyt pääsi puraisemaan, niin olen yrittänyt ottaa selvää erilaisista siihen liittyvistä asioista. Ajattelin, että, jos ensin löytää jotain, mitä tahansa tietoa vaikkapa eri puolueista, niin sitten on helpompi jatkaa sen mukaan mikä eniten kiinnostaa. Mutta, mutta… Asia ei lopulta ollutkaan sitten aivan niin yksinkertainen: Mitä enemmän yritin ottaa asioista selvää, sitä vähemmän tunnuin tietävän mistään mitään. Sain huomata, että politiikka on hyvin paljon ja kaikkea muutakin kuin pelkkää puoluepolitiikkaa. Selvittelin sanakirjasta, että mitä politiikka oikeastaan tarkoittaa. Määritelmä meni jotenkin tähän tapaan: ”Politiikka on toimimista jonkin asian puolesta tai sitä vastaan. Toiminta muuttuu poliittiseksi, kun pitää tehdä ratkaisuja vaihtoehtojen väliltä.” Ymmärrän asian niin, että aina, kun joku yrittää vakuuttaa toisen oman mielipiteensä kannalle, kyse on jonkin asteisesta politiikasta.

Vaaleissa näkyy politiikka selvästi: kyse on selkeästi jonkin vaihtoehdon valitsemisesta muiden joukosta. Monilla ehdokkailla on omia arvoja, joita he ajavat eteenpäin. Pitää siis verrata paitsi henkilöitä, niin myös sitä, mitä arvoja he ajavat. Äänestäminen on tärkeää, koska siten voi kertoa, mitä mieltä asioista on itse ja edelleen vaikuttaa niihin. Mutta, jos tilanne todella on sellainen, että haluaisi äänestää ja vaikuttaa, mutta ei tiedä ketä äänestää, niin onko silloin sitten parempi keino vaikuttaa asioihin äänestämällä sokkona jotakuta, jolla on kivan kuuloinen nimi? Vai sitten jättää äänestämättä sillä perusteella, että ei sitten ainakaan äänestää pahasti omia arvojaan vastaan? Miten voi sitten tietää, mihin vaikuttaa ja millä tapaa, jos ei tunne esimerkiksi puolueen tarkoitusperiä. Presidentin vaalit olivat ystäväpiirissäni ensimmäiset vaalit, joissa saimme kunnolla käyttää äänioikeuttamme. Vaalien jälkeen sitten tuli puhetta, että kenelle se ääni oikein tulikaan annettua, enkä ole nyt aivan varma, kummalla oli paremmat perusteet äänestää Halosta, minulla vai ystävälläni: Ystäväni äänesti Halosta, koska hän oli käynyt vierailemassa koulussamme ja koska Halonen oli presidenttinä ennestäänkin ja minä taas sen takia, ettei Niinistöstä ainakaan tule presidenttiä, eikä niillä muilla mitään realistisia mahdollisuuksia tuntunut olevankaan.

Sanotaan, että nuoria ei kiinnosta politiikka ja mietitään, että missä ihmeessä on vikaa. Luulen, että vika löytyy ihan jostain muualta kuin nuorten kiinnostuksen puutteesta. Henkilön, joka ei tiedä politiikasta yhtään mitään, on lähestulkoon mahdotonta löytää puolueetonta ja selkeää tietoa eri puolueista ja esimerkiksi nyt ajankohtaisista eduskuntavaaliehdokkaista. Minulla on siten hyvä tilanne (ei tosin ole aina ollut) , että minulla on paljon sellaisia ihmisiä ympärillä, joilta voin ja uskallan kysyä. Vaikka välillä on tietysti vähän hankalaa, kun suurin osa näistä tuntemistani ihmisistä opiskelee valtiotieteitä, yhteiskuntatieteitä tai muuta vastaavaa ja monet asiat, joista en välttämättä ole koskaan kuullutkaan, ovat heille jokapäiväisiä ja täysin itsestään selviä. Toinen vaihtoehto on tietysti ostaa sika säkissä ja katsoa, mitä sieltä sitten paljastuu. Jos sitten sattuukin huono sika, niin seuraavalla yrittämällä jo yleensä tietää tarpeeksi onnistuakseen. Kaikilla ei kuitenkaan riitä uskallusta lähteä vain sokeasti mukaan, koska voi olla raskasta pettyä joka kerta, sillä monesti samalla vaihtuu myös ihmiset ympärillä eikä siten pääse kunnolla ystävystymään heidän kanssaan. Rohkeuden puute voi monen kohdalla johtaakin kiinnostuksen lopahtamiseen ja samalla viedä innon koko politiikkaan sekaantumisesta ja siten viedä mahdollisuuden todelliseen vaikuttamiseen.

Minulla poliittinen kiinnostus heräsi, kun yliopistoon tultuani pari ensimmäistä kuukautta harhailin ympäriinsä järjestöviidakossa. Lokakuun loppuun mennessä olin ollut ehkä noin kymmenen eri järjestön toiminnassa mukana. En koskaan ole ollut kiinnostunut politiikasta ja olin jo tuudittautunut ajatukseen ettei tarvitsisikaan. Jostain syystä opiskelijapolitiikka kuitenkin houkutti minua koko ajan enemmän ja lopulta päätin, että miksei sitä oikeastaan voisikin kokeilla: Ei se ota, jos ei se annakaan. Eipä siinä sitten muuta kun puoluetta valitsemaan: Mietin vihreitä, koska heidän ajamat arvot ymmärsin parhaiten. Jostain syystä en kuitenkaan ole koskaan osannut ottaa vihreitä vakavasti ja siksi päätin vielä jatkaa etsimistä. Kokeilin kristillisiäkin, mutta koska tunsin itseni ulkopuoliseksi jo alusta lähtien, en kauaa viihtynyt heidän kanssaan. Demareihin päädyin puhtaasti sillä perusteella, että kuvani porvareista oli luihuinen ja toi mieleeni lähinnä jonkin nilviäisen, ja tiesin demareiden olevan jollain tapaa näiden vastapuolella. Kävin yhdessä JSDN:n kokouksessa, ihan vain katsomassa, ja olin heti aivan myyty. Uskalsin mennä myös seuraavaankin kokoukseen ja vähitellen tunsin, että nyt olen löytänyt jotain, mitä olen etsinyt, ja että en tule siitä helpolla luopumaan. Aivan ensimmäisistä minuuteista lähtien tunsin olevani oikeassa paikassa. Enhän minä mitään ymmärtänyt, mutta ei se haitannut ja aina sain kysyä, jos tarvitsi. Ehkä se olikin juuri halu ymmärtää, joka sai työntämään nenän aina yhä syvemmälle, milloin kunnan asioihin, milloin korkeakoulupolitiikkaan. Aina, kun minulle tulee uusia asioita eteen herää mielenkiintoni yhä uudelleen ja jälleen löydän itseni puolueen nettisivuilta etsimästä. Nyt uskallan jo paljastaa värini, kävellä pää pystyssä työväen talon ovesta sisään ja tukea julkisesti eduskuntavaaliehdokasta, johon todella uskon. Ei politiikka ole noloa, ei tylsää eikä millään tavalla turhaa. Kun sille antaa pikkusormen, se vie mennessään koko sydämen.


...ja saman jutun löytää Pätkätyöläinen-lehden numerosta 01/07, joka ilmestyi 9.2.2007.. Siinä jutusta on vain korjattu kielivirheet poijes :)